Kerran eräs hyvä ystäväni kysyi minulta millaisen miehen elämääni haluan, aluksi kuvailin sinut. Huomasin sen vasta myöhemmin jutellessamme enemmän asiasta ystäväni kanssa.

Mutta mitä minä oikeasti haluan? Jokainen suhteeni on opettanut minua siihen millaiseksi ihmiseksi olen tullut ja mitä minä haluan suhteeltani.

Onko se, luottamusta. Jonka voi menettää silmänräpäyksessä?

Onko se, rakkautta. Joka muuttaa muotoaan ajan myötä?

Onko se himoa. Joka muuttuu väistämättä hellyydeksi?

Onko se kaikkea tätä? Se on juuri sitä.

Mutta miksi me lyömme päätämme seinään kerta toisensa jälkeen? Olenko minä vain poikkeustapaus, joka ei tajua tätä yhtälöä, tajuaa muttei tajua. En halua tyytyä vain ihan hyvään tai hyvään. Haluan täydellistä. Ehkä se on liikaa vaadittu. Mutten tule muuttamaan tätä ajatusmallia. Tulen kohtaamaan jonkun joka taas opettaa minulle jotain elämästä lisää. Se ei ole pysyvää, mutta se ei olekaan sinä.

Siksi koska Rakastan sinua.