Että kaiken voisi ymmärtää, pitää palata alkuun. Ei, en ole vielä lopussakaan. Ehkä keskivaiheilla. Missä kaikki tuntuu menetetyltä, toivo on kuollut ja tulevaisuutta ei voi ajatellakaan. Mutta silti en jaksa uskoa, että tämä olisi tarinan loppu.

Siitä on jo kauan, kun ensimmäisen kerran sinut tapasin kaukana toisella planeetalla. Sillä samalla hetkellä rakastuin sinuun. Veljesi veli, kielletty minulta. Siitä hetkestä alkaen olet kulkenut sydämessäni aina tähän hetkeen asti. Tiedän, että olet huomennakin mukana, tuot hymyn huulilleni ja kuiskaan taivaalle taas kerran, että tule luokseni.

Olin silloin veljesi kanssa, mutta ajatukseni ja sydämeni omistit sinä. Taistelin tunteita vastaan, lopulta luovutin: lähdin pois. Lähdin pois veljesi luota, mutta samalla myös sinun.

Aika kului, tuli kesä. Rakkauden kesä. Tulit luokseni ja teit maailman kauniiksi. Hetkeksi unelmistani tuli totta. Rakastin sinua vielä enemmän. Syksyn tullen veit kaiken pois. Ei, en syytä sinua. Et luvannut mitään, ei turhia lupauksia yhdessä olosta. Salaisuus veljeltäsi piti meidät erossa. Sinä olit vahva. Vahva estämään tuhon jättämällä minut.

Tästä kaikesta on 11 vuotta aikaa.