Olen hypähtänyt menneisyydestä nykypäivään. Ensimmäisen rakkauden kesän annoit minulle 2002, palataan vuosi takaperin....Vuosi 2012.

Otit minuun yhteyttä uuden vuoden aattona, laitoit minulle viestiä. Olin ihmeissäni, mutta vastasin. Pieni järjen ääni yritti minulle sanoa, että hukkuisin uudestaan tunteiden valtamereen josta ei olisi pääsyä pois. Tapasimme vasta kahden kuukauden jälkeen ensimmäisestä viestistäsi. Olin häkeltynyt kauniista kukista jotka ojensit minulle. Oliko ne hyvitystä menneisyydestä, kuinka hävisitkään elämästäni. En uskaltanut kysyä.

Kevät meni menojaan, tapasin sinut seuraavan kerran kesällä. Tuo kesä, elämäni kaunein kesä. Istuin sylissäsi autiolla lentokentällä, kerroit kuinka paljon rakastat minua. Kuinka myös minä olen kulkenut mukanasi kaikki nämä vuodet. Sydämeni laukkasi rinnassa. Tanssimme illan viimeisen tanssin tähtien alla. Rakastan sinua, kuiskasin.

Tulin luoksesi kaukaiselle planeetalle, vietimme unohtumattoman viikonlopun. Käsi kädessä kuljimme keskellä ihmispaljoutta. Jokainen näki kuinka välillämme oli suuria tunteita. Lähdin pois.

Menneisyys, se on meidän taakka. Jouduimme uudestaan sanomaan hyvästit toisillemme, mutta vain hetkeksi. Lupaan sen rakkaani, vain hetkeksi..