Luin tänään kaikki 38 kirjoitettua artikkelia. Itkin itseni kanssa. Olin kirjoittanut asioita mitä en muista enää tunteneeni.

Joku voi ajatella näitä lukiessa, että mä oon hullu kun kerta toisensa jälkeen annan sulle mahdollisuuden tulla mun elämään. Mä voin olla hieman hullu, kun ajattelen että sä oot minun ihminen josta mä en pysty luopumaan. Me olemme tahoillamme kuljettu suhteista suhteisiin, mutta ainut todellinen suhde mikä on pysynyt on ollut meidän kahden välillä.

Meidät on tarkoitettu yhteen ja sen takia yksikään suhde ei ole pysynyt. Meidän tuli kävellä tämä tie, että kasvamme ihmisinä toisillemme. Että olemme vihdoin tarpeeksi rikki ja tarpeeksi ehjiä olemaan toisillemme paras versio itsestämme.

Olisin hullu, jos en vielä kerran hyppäisi kalliolta alas ja odota sun ottavan minut kiinni

Sä lupasit olla satuttamatta minua enää koskaan. Tämä oli sun ensimmäinen lupaus mulle, ikinä.

Siksi koska rakastan