Jostakin syystä ei mobiili ei halunnut julkaista viimeisintä kirjoitustani. Mutta nyt olen kotiutunut reissultani ja ehkä myös muistan ne tunnot mitä etelässä kirjoittaessani.

Istuin sun takapihalla, kuunnelin kuinka soitat rumpuja. Olemme puhuneet paljon, kaikesta muusta paitsi meistä. Ei meitä varmaan olekaan. Jokaisessa paikassa jossa yhdessä käymme, kaikki luulevat meitä pariskunnaksi. Jokaiselle joudumme selittämään uudestaan ja uudestaan, ettei asia näin ole. Sisimmässäni kirkuu!!

 

Kun kiedot kätesi ympärilleni kun minua viluttaa.

Kun otat kädestäni kiinni ja kuljemme ihmisvilinän tiimellyksessä.

Kun kysyt minulta, onhan minulla hyvä olla.

Kun tuot minulle villasukat, ettei varpaitani palele.

Kun aamulla lähdet töihin ja käyt suutelemassa minua.

Luuletko tosiaan, etten rakasta sinua?

Rakastan sinua, yksinkertaisesti ja koko sydämestäni

Aina